Töihin – kahvikuppi ja yllättävän tehokas hiljaisuus
Kun kello on vasta seitsemän ja toimisto on vielä tyhjä, avaan läppärin ja laitan shure kuulokkeet päähän. Huomaan heti, että läppärin tuuletin ei enää kuulosta lentokoneelta, vaan se jää taka-alalle kuin kaukaiseksi huminaksi. Kollegat tulevat vasta kahdeksalta, mutta minä olen ehtinyt kirjoittaa kolme raporttia, koska ympäristön äänet eivät pääse läpi. Istun avokonttorin reunalla, mutta tunnen kuin olisin omassa mökissäni. Kun puhelin soi, nostan vain toisen kupin korvan päältä ja vastaan ilman, että tarvitsee irrottaa johtoja tai etsiä mikrofonin nappia. Tämä pieni rutiini tekee aamuistani yhtä sujuvia kuin automaattinen kahvinkeittoni.
Lentokone – 11 tuntia ilman korvien väsymistä
Viime viikolla istuin Helsingistä Tokioon kestävällä lennolla ja päätin ottaa uudet shure langattomat kuulokkeet testiin. Lähtiessäni mietin, kestävätkö akut koko matkan, mutta unohdin huoleni jo ensimmäisen elokuvan jälkeen. Istuin tavallisella turistipaikalla, mutta kun laitoin vastamelun päälle, moottorin jyrinä katosi kuin taikaiskusta. Jopa vauvan itku rivin päästä tuli pehmeänä kahinana, ei piston lailla. Kuuntelin koko kauden suosikkisarjaani, nukahtelin lo-fi-soittolistalle ja heräsin siihen, että kone laskeutui. Korvat eivät olleet kipeät, enkä kaivannut kertaakaan perinteisiä lentokonekuulokkeita. Lentoemäntä kysyi, mikä merkki päässäni on, koska näytti kuulemma niin siistiltä – sanoin vain, että shure suomi tietää, mitä matkustajat tarvitsevat.
Salitreeni – hiki ja basso pysyvät balanssissa
Kun astun salille, treenikaverini vetää tavallisilla napeilla johtoa pois kyykkyräkistä kuin narua makkaratikkaassa. Minä laitan shure langattomat kuulokkeet päähän ja unohdan koko luurin. Kahvipöydässä kuulemma naureskellaan, että olen “se tyyppi, jolla on studiot päässä”, mutta kun nostan tangon ylös, basso paukkuu niin tarkasti, että jokainen toisto tuntuu selkäytimessä asti. Hiki virtaa, mutta kupit pysyvät kuivina, koska rakenne pitää. Enää en joudu keskeyttämään settiä, vaikka puhelimeen tulisi Spotify-mainos; painan vain korvakappaleen reunasta ja skip. Kuntoilijat kysyvät usein, mistä näitä saa – vastaan kertomatta, että shure kuulokkeet ovat kuin salaisuus, jonka haluan pitää hetken aikaa vain itselläni.
Kotikonsertti – olohuoneesta tulee liven lava
Lauantai-iltana kaverit tuovat omat juomat ja pyytävät minua soittamaan setin. En ole DJ, mutta spotify-kirjastoni on kuulemma legendaarinen. Laitan shure langattomat kuulokkeet kavereille jakoon ja yhdistän ne kaikki yhteen lähettimeen. Äänenlaatu on niin puhdas, että akustinen kitarointi kuuluu jopa naapurin kissan tassujen rapinaan asti. Istumme lattialla, valot himmeinä, ja yhtäkkiä olohuoneemme kuulostaa Berghainin chill-out-huoneelta. Puolenyön jälkeen naapurin täti koputtaa, mutta ei valittaakseen – hän haluaa tietää, mikä biisi soi, koska kuulosti kuin laulaja olisi vieressä. Kerron, että salaisuus on shure suomi, ja hän pyytää linkkiä. Ennen kuin huomaamme, olemme suunnitelleet seuraavaa kotikeikkaa jo kesäksi.
Etäluento – opiskelijan pelastus kotitoimistossa
Yliopiston zoom-luennot alkoivat taas, ja minä istun keittiön pöydän ääressä, vaikka kämppikseni paistaa lettuja vieressä. Laitan shure kuulokkeet päähän ja professorin ääni tulee niin kirkkaana, että kuulen jopa hänen kynän rapinan muistilapullaan. Opiskelukaverit valittavat taustamelusta, mutta minun mikrofonini poimii vain oman ääneni, kun kysyn kysymyksen kvanttifysiikasta. Istun siinä lettujen tuoksussa, mutta tuntuu kuin olisin eturivissä luentosalissa. Luento loppuu, mutta jätän kuulokkeet päähän ja kuuntelen vielä puoli tuntia tallennetta uudelleen, koska äänenlaatu tekee vaikeista käsitteistä helpompia. Kämppis kysyy, voisinko lainata kuulokkeitani seuraavaksi kerraksi – vastaan, että vain jos hän tuo lisää lettutaikinaa.
Kesäfestari – mudan ja musiikin välissä
Heinäkuussa odotin Ruisrockia kuin kuuta nousevaa, mutta sääennuste lupasi sadetta. Siitä tuli lopulta möyrimistä liejussa, mutta shure langattomat kuulokkeet pysyivät mukana alusta loppuun. Kun pääesiintyjä aloitti, ihmismassa painui eteenpäin ja teltat kaatuivat, mutta kuulokkeet eivät hypähtäneetkään. Vedenkestävyys tuli testiin, kun kaveri kaatoi olutta lavan edessä, mutta ääni säilyi kristallinkirkkaana. Pystyin kuulemaan kitarasoolon jokaisen nyanssin, vaikka vieressä joku yritti huutaa laulun sanoja väärin. Kun kävelin takaisin leirialuelle, laitoin kuulokkeet pois päästä ja ripustin ne telttaan kuivumaan. Aamulla ne olivat kuin uudet – paitsi että muistot olivat vielä paremmat.
Yökirjoittaminen – kynttilänvalossa syntyvät lauseet
Yöllä kaksi aikaan herään siihen, että päässä soi lause, joka pitää saada paperille. Laitan shure kuulokkeet päähän ilman, että tarvitsee sytyttää kirkkaita valoja. Painan napista ambient-tilan, joka ei yritäkään kovettaa hiljaisuutta vaan antaa sen soljua. Kuulen vain oman hengityksen ja näppäimistön nakutuksen. Kynttilä palaa pöydällä, ja tuntuu kuin koko maailma olisi hetkeksi pistänyt äänensä kiinni. Kun viimeinen lause on valmis, katson kelloa – kolme tuntia on kulunut kuin siivillä. Laitan kuulokkeet pöydälle ja kävelen hiljaa keittiöön. Aamulla luen tekstin uudelleen ja mietin, oliko se oikeasti minä, joka kirjoitti – vai joku, jonka shure suomi herätti yöllä.